Murphyjen kanssa reissussa…


Eli tarina siitä mitä eräänä kesänä tapahtui kun kaikki alkoi menemään pieleen


Kesäkuun alussa oli jälleen reissuun lähdön aika. Viisi henkeä kolmella pyörällä ja lähtöpaikkana kotikaupunkimme Jyväskylä. Paikallisessa  Shell-Veturissa saimme lajitovereiltamme evästykset matkalle sovittuamme tapaamispaikan Grosslocknerille, Itävaltaan. Ja eikun matkaan.

Ensimmäinen Murphy

Oltiin kaikki muka kokeneita reissaajia, oltiinhan kierretty  Eurooppaa jokainen jo vuosien ajan, joka kesä. Oltiin päästy yli sata kilsaa kotoa Längelmäelle kun tuli kaffepaussin aika. Kaivelin
taskujani ja… passi onneton. Sinnehän se oli jäänyt varmaan paikkaan…keittiön pöydälle. Kertasin hetken vaihtoehtoja ja päätin soitaa kissavahti Mikalle, josko toisi passin Korpilahdelle vastaan. OK. Sovittiin että Maarit menee Maken kyydissä Tamperelle ja tavataan Plevnassa. Siitä sitten takaisin kohti Korpilahtea. En kerinnyt paljon odottelemaan kun Mika kaartoi  Bemarilla pihaan ja sain passin kouraani.  Naama olisi varmaan revennyt jossei olisi ollut korvia, aurinko paistoi ja Kawasaki lauloi korkealta ja kovaa. Reilusti oli vauhtiakin mutta virkavalta oli päättänyt lähteä myöskin sunnuntaiajelulle. En kerinnyt sanoa kuin että voi ”!!!!” kun kaikki mahdolliset valot välähtivät maijan katolla. Paljonkohan oli ??? Kohta tulisi vastaus…. Sisällä maijassa kerrattiin jo tutuiksi tulleita kysymyksiä. Sakkoa tuli ja reilusti..Olisin voinut tilata Kopterin kahdelle-
kymmenelleviidelle parhaalle kaverilleni vuodeksi… Reilua tosin oli että sain pitää korttini toistaiseksi, veisin sen sitten kuivumaan kun palaisin Suomeen. Loppumatka Tampereelle taittuikin sitten kuin olisi ajanut mummoa kirkkoon. Muut olivatkin jo ruokailleet kun saavuin hiipien Tampereelle. Itsellä nyt ei ollut enää nälkäkään joten matka jatkui kohti Turkua ja satamaa. Laiva tuli aikanaan ja käytyämme tavanomaiset rituaalit baareissa painuimme hytteihin.

Huomenna ajettaisiin halki Ruotsin. Ruotsin läpiajo ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini mutta nyt tämä pakkopulla saatiin pois päiväjärjestyksestä ainakin hyvässä säässä. Trelleborgissa oltiin illansuussa ja yön aikana siirryimme lautalla Rostockiin, josta piti jatkaman Berliiniin. Berliinissä tsekattiin pakolliset Brandenburgin portti ja pätkä muuria Friedrichstrassella, josta matka jatkui ripeästi kohti Tsekin ylitsevuotavia oluthanoja. Rajan läheisyydessä alkoi tietysti sataa. Kotoa kuulimme helteiden yhä jatkuvan, mutta so what, oltiinhan tien päällä… Mutkitellen vanhaa  rajatietä saavuimme Teplicenmäelle, vettä satoi ja muutamia lumppuja pyöri tienposkessa esitellen sulojaan. Reissun ainoa poikamies, Make, venytteli kyllä kaulaansa muttei malttanut kuitenkaan pysähtyä. illalla saavuimme sitten Litomericeen, rajan ja Prahan puoliväliin. Vanhassa tutussa hotelli Helenassa olikin tilaa ja heti suihkuttelun jälkeen siirryimme vanhaan keskustaan ja parin
kellariluolan jälkeen paikalliseen countryluolaan. Make lupasi maksaa illan kulut ja viimein kun kello oli jo tapissa tuli lasku,,,, 70 FIM !!! Viisi henkeä oli törpötellyt ihan tosissaan kaikenlaisia laatuja, mukaan yksi matkamuistotuoppi ja ei siinä vielä kaikki, kaupanpäälle vielä baarinpitäjien oma countrykasetti. Prahassa hintataso tulis varmaan olemaan kalliimpi.

Aamulla hiukan vielä hiukoi kun käännettin keulat kohti etelää ja Prahan iloja. Prahassa majoituttiin paikalliselle Tekniselle Klubille, sata askelta Kaarlen sillalta etelään, alakerrassa
baareja ja upea terassi joen rannalla eikä hintakaan huimannut, satanen per nuppi yöltä. Pyörät vietiin läheiseen parkkihalliin ja siirryttiin taas maistelupuolelle. Kaupungilla ei voinut olla törmäämättä satoihin skotteihin,  kun seuraavana päivänänä oli futismatsi Tsekki_Skotlanti.
Olivat muuten kuin Suomalaiset, olut maistui ja meteliä piisasi. Aamuyöllä sitten valuttiin takaisin hotskaan, aatokset sameana. Seuraava päivä menikin sitten kaupungilla tallatessa, kun jo iltapäivällä herättiinkin. Maarit ja Marjut heräsivät shoppailemaan jo aikaisemmin.

Istuskellessamme terasilla olusilla Murphy puuttui taas peliin.. Maaritin avatessa laukkuaan Visa-kortti lensi kaaressa Vltava-jokeen… pulp pulp…Visasta tuli kerralla vesijäähdytetty.

Perjantaiaamuna lähdettiin takaisin raitille, kohti Brnta ja Grazy Biker Meetingiä. Koko päivä oli aikaa, joten ajeltiin pikkuteitä  Kamenin linnan kautta Otrovaciceen. Kamenin linnassa on hieno
kokoelma tsekkiläisen moottoripyöräteollisuuden huippusaavutuksia. Aikamme pyöriä pällisteltyämme alkoi taas suu napsaa ja ajettiinkin sitten suoraan rallipaikalle.

Grazy Biker –99

Oltiin oltu jo pari kertaa tässä kokoontumisajossa. Siis odotukset olivat korkealla nytkin. Tsekkien pyöräkalusto oli uudistunut vauhdilla, tosin ehkä joka toinen oli vielä Jawa. Osanottajat olivat nuoremmasta päästä, vanhoja kähmyjä ei juuri näkynyt. Hurjimmat rakennelmat, joita olimme edellisillä kerroilla ihmetelleet loistivat poissaolollaan. Pari kasipuolikkaista Fiiateista väsättyä trikeä pyöri paikalla. Jos sanotaan että missä on ääntä on myös voimaa pitää paikkansa Suomessa, ei ainakaan Otrovacisen yössä pitänyt, toinen trike ainakin vedettin Skodalla pois aikansa reviteltyään. Muut paikallisten pyörät olivatkin sitten uusia japsi customeita tai muita Itävallasta ja Saksasta haettuja vanhoja japseja. Olipa joukossa Bulgarian kilvissä ollut karu vanha tuuttikin. Juhlat sinänsä oli ihan OK. Hyvää safkaa oli tarjolla eikä viinan ja oluen puoli varmaan loppunut. Järjestäjille tuliaisiksi viedyt Kopterit saivat ansaittua huomioita, olihan lehdessä juttu vuoden –97 bailuista. Lehti kiersi illan aikana kädestä käteen ja oli loppuyöstä jo aika kulunut. Yöllä alkoi tulla vettä kuin esteristä ja rallipaikka muuttui savivelliksi, siinä sitten juhlakansa rypi hulluna humalassa. Siis ihan kuin kotosuomessa. Aamulla sade jatkui. Ralli olisi kestänyt sunnuntain puolelle mutta hetken mietityämme totesimme lähes yhteen ääneen ettei tää nyt ihan pakollista ole, äänestyksen tuloksena heitetiin kamat kyytiin ja suunnatiin keulat kohti etelää ja Unkaria. Ainoastaan Simo joka oli  jo surffaillut pitkin itä-eurooppaa jäi edustamaan Suomea ja Jyväskylää Simona.

Murphy ilmoittelee taas olemassaolostaan….

Brnon vanha kilparata kulkee aivan juhlapaikan läheltä joten päätettiin ajaa sitä kautta. Kaikki meni ihan hienosti, kunnes… Pena jäi joukosta. Mitähän nyt??? Make tulikin jo paikalle ilmoittaen maailman paenneen Suzukin takakumista. Rengasta yritettiin paikata suhauttamalla siihen kolme purkkia vaahtoa mutta ei noussut ei. Reikiä oli kaksi! Uun muotoinen prikka oli painunut läpi ja kiertynyt toiselta puolelta ulos ja eihän siinä mikään vaahto pitänyt. Radalle oli kuitenkin aika lyhyt matka, joten Pena yritti nilkuttaa Suzukillaan takaisin radalle Marjutin siirtyessä vuorostaan Maken kyytiin. Radalla oli käynnissä autojen historic skaba ja paikalla oli onneksi Barumin huoltorekka. Tarjosivat ensin kasasta loppuunajettua kisaslicksiä mutta olisi ollut hengenvaarallista lähteä baanalle kaljulla raceslicksillä kun vielä satoikin. Rekasta löytyi kuitenkin paikkatarpeita ja ystävällinen rengasmestari. Kohta ilmakin pysyi taas sisällä. Ukko oli joskus käynyt Hämeenlinnassa SixDaysissa ja tykännyt Suomesta, onneksi… Evästi vielä nopeusrajoituksen 120 km tunnissa ja kiellon ottaa ketään kyytiin, Marjut jatkoi siis matkaa Maken kyydissä.

Slovakian sivutimme niin ettei kertaakaan jalka osunut maahan, paitsi tietenkin tullissa. Yö rupesi jo pimenemään kun suunnistimme pitkin Unkarilaisia pikkuteitä halki kylien ja peltoaukeiden. Kello kymmenen tienoilla saavuimme Kesthelyn pikkukaupunkiin, Balatonin länsipäähän. Muutama vuosi sitten oltiin pidetty siestaa näillä tienoilla ja vanhasta muistista löytyikin Tokaji pension. Isäntäväki muisti meidät ja ilmeisesti oltiin edelliskerralla oltu sen verran siivosti että yösija järjestyi tälläkin kertaa. Pari päivää siinä göllöiltiin, kun tuli taas aika lähteä raitille. Nyt kohti Itävaltaa toiveena löytää Penalle uusi takakumi jostain. Poutasäätä ja hyvää safkaa oltiinkin jo saatu.

Tokajer Pension

Unkarin ja Itävallan rajan ylitettyämme löysimme itsemme Grazista. Aikamme harhailtuamme löysimme Triumph-dealerin jolta myös kumi löytyi. Tyyris oli mutta asennus ei maksanut mitään.
Seuraavan yön vietimme Villachissa ja sitten kohti vuoria ja Grosslockneria.

Ja taas tulee Murphy

Ennen ylösnousua alkoi jälleen sataa ja Kawasakini oli varmaan saanut sitä lajia tarpeeksi kun pätkiminen alkoi. CRC auttoi hetken aikaa mutta mitä ylemmäs onnuttiin sitä vaivalloisemmaksi
kulku kävi. Jaksoi sentään vuoren päälle. Muut matkalaiset tavattiin jossain Kaiser Vilhelm passissa. Kylmä oli, mutta rommihuikka ja gulassikeitto lämmittivät. Toiset matkalaiset jatkoivat kohti Kroatiaa ja me pilven sisällä vesisateessa kohti Saksaa. Kawa kävi edelleen vain kahdella pytyllä ja matkanteko alkoi hatuttaa… Murphy oli jälleen hypännyt kyytiin. Vielä yritin saada konetta toimimaan ja yllätys, tulppien vaihto auttoi asiaa ja Kawa heräsi jälleen eloon. Epäilyksen siemen kuitenkin kyti. Illan jo hämärtyessä kaarroimme Rosenheimiin jossa viimeinenkin kipinä Kawan toisesta puolasta katosi. Majapaikka kuitenkin löytyi vaivatta ja apua myös puolan etsintään. Iltaa vietetiin tuoppien ääressä. Aamulla kävin kahdenkin Kawa-dealerin pakeilla mutta ei apua. Paikalliselta Honda-kauppiaalta sain kuitenkin käytetyn puolan, joka kuitenkin osoittautui toimivaksi. Muut vasta heräilivät kun Kawa lauloi jo uutta elämää. Sääkin oli taas poutainen kun ajeltiin kohti Muncheniä. Olympiaparkin vieressä on oiva BMW tehtaan museo, jossa vierailimme. Oma käyntikorttini riitti pääsymaksuksi ja muut olivat minun ja BMW tehtaan vieraita. Yösijan löysimme sata kilsaa pohjoiseen Bad Kissingenistä, viehättävästä kylpylä kaupungista. Yö piparkakkutalossa maksoi taas sen suomen satasen.

Ja taas tulee Murphy

Ura urkeni kohti pohjoista. Kasselin tienoilla annoimme pelien laulaa oikein kunnolla. Pena päästeli about kahtapuoltasataa edellä, me muut sinnitellen perässä. Pena sai jo reilusti händikäppiä kun Mr. Murphy halusi taas mukaan geimeihin: Pena, Marjut & Make seisoivat tienlaidassa sivulaukku kourassa kun kaarsin paikalle. Kamat oli tienposkessa savuten. Sivuboxin alapuolelle oli jo alkumatkasta tehty peltieriste kuuman pakokaasun takia. Nyt pelti oli lentänyt huitsin nevadaan ja putki poltti kaasut suoraan boxin pohjaan. :Shit. Aineellisia vahinkoja ei juuri tullut,
laukussa päänkokoinen reikä ja muutama pyyhe ja kalsarit paloi. Mahtoi ohiajaneita autoilijoita huvittaa… Yösija löytyi Soltausta jo aika läheltä määränpäätä. Iltaa vietettiin sakujen kanssa jossain baarissa jonka musa valikoimaan kuului vain brittikamaa 60´ja 70´luvulta . Cool.

Voi ei, Murphy

Seuraava etappi olikin sitten vain pari sataa kilsaa Rostockiin. Rostokissa piti olla BRONCO MCn bailut josta vain muutama kilsa satamaan, joten hyvältä kuulosti. Auringonpaiste saatteli meitä kohti pohjoista kunnes jono pysähtyi…ja   vähän ennen Hampuria, Stilhornin rekkaparkin kohdalla alkoi taas tapahtua. Jonojen välissä oli tilaa, joten jatkoin pysähtymättä matkaa. Aikani ajelin Berliinin risteykseen asti, pysähdyin ja odottelin muita. Eräs bikeri pysähtyi ja kysyi oliko ongelmia. Vastattuani kieltävästi hän jatkoi matkaa. Sitten auto ajoi viereeni ja kuski löi käsiään yhteen ja viittoili taaksepäin. Silloin tajusin että jotain oli tapahtunut ja soitin Makelle. Pojat istuivat jo lamppuautossa matkalla sairaalaan. Olivat jääneet jonon päähän kun takaa tullut Golf latasi suoraan perään toistasataa taulussa. Onneksi ei ollut pahemmin sattunut, Penalta ranteesta luita poikki , Marjut ja Make selvisivät ruhjeilla. Pyörät kummaltakin lunastuskuntoon. Itse ajoin
takaisin paikalle muutaman kiertoliittymän kautta ja keräilin kamoja pitkin baanaa. Suomalainen rekkakuski;  Talikka nimeltään oli kerännyt isoimmat kyytiinsä ja luvannut toimittaa Suomeen.
Pyöriä työnneltiin jo hinuriin kun Saksan Polizei halusi haastatella minuakin, enpä paljon osannut vastailla, vain nimet. Ruhjeryhmä jäi Hampuriin yöksi, piti käydä lääkärissä vielä aamulla. Me sitten jatkettiin kohti Rostockia.

Matkan varrelle sattui Weidorf ja Klasmo Bike, kaikkien Z-Kawa-omistajien taivas. Thomaksella on kaupan kaikkea mahdollista Z-Kawoihin. Itse ostin Dynan puolat pyörääni ja vähän pikkuosia.
Thomas oli viritellyt itselleen 1460cc Turbo-Möhkön…. Matka jatkui Rostockiin, muut tulisivat junalla perässä. Yöpaikka löytyi rantakadun varresta.

Seuraavan päivän käytimme kahdestaan kaupunkiin tutustuen. Olipa muuttunut sitten DDR aikojen, jolloin viimeksi siellä vierailin. Iltapäivällä kävin tsekkamassa Broncojen bailupaikan. Paikalla oli nelisenkymmentä pyörää, pääasiassa Broncojen omista kerhoista Saksasta ja Sveitsistä. Odottelin
kuitenkin milloin loppuporukka tulisi Hampurista. Viimein illalla saapui raihnainen joukko junalla. Kaikilla pelasi vain toinen käsi, joten kantamusten kanssa oli pikku taiteilu taxiin. Kello oli jo
paljon joten jätimme bailut väliin, ei tosin ollut fiilareitakaan Kaupungissa oli ostseejazzit
ja kapakoissa riitti kansaa pikkutunneille saakka. Sunnuntaipäivä huilailtiin ja odoteltiin Finjetin lähtöä. Lauttamatka sujui normaalisti saunoen ja syöden kunnolla. Nikke oli tullut hakemaan ramparyhmää ja heitin myös kaljakeissit autoon. Ajelin sitten muutaman sakun seurueessa Lahteen,
jossa tiemme erosivat. Keskiyön aurinko paistoi kun laskettelin Päijänteen itäpuolta kotia kohti, huomenna olisin kortiton mies…

Vaikka porukka saatiin vihdoin kokoon ja kotiin, ei Murphy vieläkään irroittanut otettaan. Juhannuksen alla vanha reissukaverini Pete oli tulossa kotiin Jyväskylään juhannuksen viettoon kun Tuuliruusun kohdalla sairaskohtauksen saanut autoilija törmäsi Peteen moottoritiellä. Kumpikin kuoli heti… ja juhannus muuttui surujuhlaksi.

Kaiken tämän jälkeen ei heti osaa suunnitella jotain uutta reissua, eikä kaiken todennäköisyyden mukaan tällaista kesälomaa tule enää koskaan, toivottavasti. Tienpäällä tuntui että tää ei voi olla totta ja tuntuu ehkä vieläkin.

Rest In Peace Pete, You always ride with us.

Timppa