Mun ihan eka JAWA….


Neljä- viistoistakesäisenä  pojankloppina oli valtava liikkumisen vimma. Enää ei siihen asti hankitut
mopon romut jaksaneet kiinnostaa vaan oikea moottoripyörä, sellainen oli saatava!!!

Naapuruston vanhemmilla jätkillä oli ihan oikeita prätkiä Suzukeja, Hondia ja Säpsän veljeksillä ARIEL 350 josta oli tehty chopper. Pikkujätkät kattoivat lumoutuneina kun vanhemmat karjut palasivat lapin retkeltään poronsarvet sissybaariin köytettynä… Ympäristötekijät vaikuttivat tässä tapauksessa sillä tavoin että enää ei riittäneet haaveilut vaan pyörää alettiin järjestelmällisesti hakea.

Ei niitä Jawojakaan siihen aikaan joka nurkalla seisonut, eikä nurkkien takanakaan. Palokassa oli
huhujen mukaan varasto johon paikallinen kauppias oli viimeiset romunsa säilönyt. Ei selvinnyt silloin vielä kivinavetan salaisuus vaikka useita kertoja pyöräilin sen ohitse. Isänikään ei suostunut
viemään minua jo silloin legendaariselle Höylän Riston romulaanille jossa piti vanhoja pyöriä löytymän. Myös huhu Sieväsen Timpan Ruotsiin lähtiessään hylkäämästä Jawasta osoittautui vesiperäksi. Huhu käytiin salaa tarkistamassa Autokeskuksen kaarihallista johon hoikka poika pääsi
sisään liukuovea vähän raottamalla. Mosseja ja David Brownin romuja hallissa kyllä oli.

Syksyn tullen ilmaantui kuitenkin myytävänä oleva 350 Jawa. Kova rauta puheiden mukaan. Kangasvuoren sällit olivat sitä jo kurittaneet soramontulla. Ihan joku pikkuvika piti olla kun ei oikein käynyt vaikka kylkeen oli köytetty kuplan 6 voltin akku vyöllä kiinni. Siis loistava projekti.
Pyörä oli ”löytynyt” Kivistön pururadan varresta hylättynä, ja koska se oli hylätty, se voitiin ottaa
yhteiseen käyttöön Neuvostoliiton malliin. Tässä vaiheessa mikään vika ei tuntunut ylitse pääsemät-
tömältä olihan kyseessä legendaarinen JAWA. Harmi kuitenkin että laite ei ollut myytävänä rahalla.
Ainoa kaupankäynnin väline oli pullo pöytäviinaa, joka sitten olikin sovittu kauppahinnaksi.  Eihän
sitä nyt menty vaan kauppaan ja ostettu pulloa, ikähän oli myös este lailliseen liikennöintiin nyt hankkeilla olevaan laitteeseen. Pöytäviinan hankinta osoittautui hankalahkoksi ja koko kauppa oli peruuntua moisen viivytyksen vuoksi. Hankinnassa liittouduimme parhaan kaverini Mikun kanssa
joka myös rahoitti kaupan viimeisillä lapsilisärahoillaan. Viimein sopiva hakija löytyi ja pyöräillen
kaksi päällä Kangasvuoreen varovasti pullo povessa. Kauppias esitteli laitetta ja sanoi siinä olevan, heh heh, jotain pikkuvikaa vaihteistossa, kytkinkään ei irroittanut ihan kunnolla, tai ei siis ollenkaan.
Mitäpä siitä, laitehan oli pyörillään ja siinä oli lähes kaikki osatkin päällisin puolin. Akku oli just ladattu ja virtakin kytkeytyi ruuvaamalla + napa paikoilleen. Pullo vaihtoi omistajaa ja JAWAa ruvettiin lykkimään käyntiin. Joku numero löytyi lootasta ja vehje pärähti infernaaliseen sointiin. Savu oli valtava ja sain vehkeen jotenkin vapaalle. Huikkasin Mikulle että seuraisi perässä fillarilla, nyt ei voinut sammuttaa kun kerran oli käyntiin lähtenyt. Meno hyytyi sitten Kyyhkysenmäkeen, mutta voi hyvät siskot ! Nyt oli JAWA alla ! Loppumatka työnnettiin kotiin, sillä enää ei laite suostunut käynnis-
tymään.

Kotiin päästyä JAWA piilotettiin autokatokseen peitteiden alle. Lupaa vanhemmilta olisi tuskin saatu vaikka olisi kysyttykkin. Ajokortti-ikäänkin vielä monta vuotta… Laite ei enää suostunut käynnisty-
mään vaikka sitä pontevasti ilta illan jälkeen tönittiinkin. Sovittu oli että jos joku vanhemmista kysyy
laite on kaverin ja toisinpäin. . Vehje ei kuitenkaan suostunut enää käynnistymään joten päätimme
purkaa koneen selvittääksemme vaihteistovian. Kytkinkopan irroitettuamme ihmettelimme kytkinpa-
kassa olevia 8 mm pultteja. Ei ihme kun ei irroittanut. Kangasvuoren sällit olivat poranneet kytkimeen
4 kpl  8 mm reikää kun kytkin oli luistanut, ei nimittäin luistanut enää, mutta ei kyllä irroittanutkaan…
Kone oli saanut todella isän kädestä…. Isäni katseli tuhraustamme ja tarjosi apua korjaukseen. Että jos
nyt vaikka pesisitte siivottoman moottorin ennen kuin yritätte sitä avata. Niinpä kone kuskatti fillarin tarakalla Autokeskuksen korjaamolle missä saatiin sitten liotella rasvoja ja pestä kone oikein pesukoneessa. Pesun jälkeen löytyikin vielä lisää ruuvinkantoja jotka pitivät konetta nipussa. Ei ihme ettei auennut ihan ensi iskuilla.  Sitten kun lohkot viimein aukesivat , sisältä tippui katkenneita akselin
pätkiä ja rattaan palasia. Jäykkä kytkin ja kovat käskyt olivat hajottaneet lootan totaalisesti. Että sillä viisiin. Vanhemmat asentajat vilkuilivat projektiamme ja kehoittivat työntämään rojumme metallin- keräykseen minne ne kieltämättä olisivat kuuluneetkin. Keräsimme kuitenkin nyt jo puhtaat aarteet
laatikkoon ja palasimme kotiin rungon luo. Hetken mielessä kävi jo luovuttaminen , mutta ei. Rinta kaarella kohti uusia vaikeuksia.

Varaosia ei kuitenkaan ihan heti löytynyt. Käsissämme oli siis kasa romua. Kuitenkin saimme tietää että Autopurkaamo Aitolalla olisi laanillaan vastaava JAWA josta on pyörät hyödynnetty hitsauskär-
ryn pyöriksi. Eikun fillarin selkään ja raatoa katsomaan. purkamolla olikin huhuttu raato josta ruvet-
tin heti hieromaan kauppaa. Eero Aitola ei oikein osannut sanoa hintaa, mutta nuorina kauppamiehinä
ymmärsimme tarjota vaihtotavarana Triumph Heraldin kaasutinta ja starttimoottoria jotka olimme eräästä metsähylystä toiveikkaina irroittaneet. Ihme ja kumma – kaupat tuli. Seuraavaksi eteen tuli
ongelma romun kotiin kuljetuksesta. Kotiin päästyämme keksimme että raadon voisi vetää pulkalla
verstaalle, olihan jo marraskuu ja jo vähän luntakin maassa. Tuumasta toimeen ja pulkkaa etsimään.
Talomme pyöräkellarista löytyikin sopiva pulkka, Sarvis , oikein metallijalaksilla. Pulkan omistus-
suhteista ei kukaan tiennyt joten sosialisoimme kuljetusvälineen JAWA Teamin käyttöön määräajaksi.

Koulun jälkeen lähdettiin taas polkemaan  Aitolalle. Nyt mukana pulkka, narua ja yhdellä fillarilla
kax päällä. Aitolat hiukan ihmettelivät kuljetusvälineemme kestävyyttä,  itseltä ei uskoa puuttunut.
Pulkassa oli nyt JAWA josta saataisiin ainakin osat palasina olevaan koneeseen. Paluumatkaamme
hiukan rasitti se seikka että tullessa luminen pyörätie oli sillä välin hiekoitettu, joka luonnollisesti asetti lisää haastetta romun siirtoon verstaalle.  Monen perkeleen ja saatanan jälkeen kuorma oli saatu
Kuoleman Kuoppana tunnetun hiekkaharjun juurelle missä alkoi retken kriittisin vaihe, kivikkoinen polku kohtuulisine ylä- ja alamäkineen. Jotenkin raato saatiin hiissattua harjun laelle, alas tultaessa kuorma tippui muutaman kerran pulkasta mutta matka eteni ja kohta UNION huoltoaseman kyltti loistikin jo seuraavana etappina. Tästä eteenpäin olikin jo alamäkeä Lohikosken kirkolle saakka, joten
kuljetus oli jo paljon helpompaa kuin siihen asti. Vielä luistinradan halki Haavikadun kellarille johon
säilöimme aarteemme jatkokäsittelyä varten. Vielä portaissa aihio kaatui pari kertaa , mutta perillä oltiin. Pulkka olikin jo ihan päreinä, roskiskamaa.

Seuraavaksi alkoi purkuprosessi. Kaikki ”ylimääräiset” peltiosat, lokarit, moottoripellit ja ketjunsuojat
lensivät suoraan roskikseen. Mitäpä noilla, suunnitelmissa oli kevennetty crossimalli eikä mikään ”fulldresser”. Nyt näitä osia etsitään kissojen ja koirien kanssa…. Kone osoittautui kokonaiseksi ja pyöriväksi. Kone irtosi helpohkosti rungosta mutta koneen ruuvit olikin jo tiukemmassa. Mitään iskumeisseliä ei tietenkään ollut, tai edes tietoa sellaisesta, joten ruuvien irroituksessa päätettiin käyttää voimaa kun kerran ei älliä ollut. Kirvestä tungettiin lohkojen väliin mutta ei vaan auennut.
Ei ihme, lian alta löytyikin vielä muutama ruuvi jotka sitten asiantuntevasti jyrsittiin porakoneella pois
kun ei muutakaan keksitty. Viimein lohkot aukesivat paljastaen ehjänä säilyneen vaihteiston. Lohkoil-
la ei kyllä enää tehnyt mitään…. Ehjät osat pestiin Autokeskuksen pesukoneessa ja kuljetettiin Mikun
asuintalon askarteluhuoneeseen jossa aloimme askarella konetta takasin nippuun. Laatikossa oli tuntematon määrä erilaisia rattaita ja akseleita josta piti mielikuvitusta käyttäen rakentaa toimiva vaihteisto. Jotenkin palikoita saatiinkin paikoilleen. Viimein lohkon puolikkaassa oli kasassa vaihteis-
to joka näytti jopa toimivan ! Toinenkin puoli lohkosta meni paikalleen hiukan kirveen hamaralla avustaen. Kone vaan ei pyörinyt. Konetta kävi katsomassa monta ”asiantuntijaa” . Ei vaan pyörinyt.

Koneprojekti haudattiin hetkeksi ja siirryttiin rungon kimppuun. Jotenkin pyörästä piti saada edes Husqvarnan näköinen, aitoon kun ei varaa ollut.  Lommoisessa tankissa oli sen verran kromia jäljellä
että polven kohdalle saatiin kromiläiskät, niin kuin Hussessakin, muuten tankki siveltiin kirkkaan punaiseksi. Hurriganes ja Sleepy Sleepers soi kellarissa, aina ei oikein joutanut kouluunkaan. Samasta
syystä jäimme sen vuoden luokkakuvistakin pois. Mikun äiti ymmärsi ja teki voileipiä. Satula värkät-
tummanpunaisesta kernistä ja kakkosnelosesta, Koskisen Ipin mutsi neuloi vähän saumaa ja satula oli
valmis asennettavaksi. Takaloksua käsiteltiin hiukan rautasahalla ja eteen asennettiin Soliferin kromat-
tu etuloksu niinku krossimalliin. Pakareista sahattiin puolet pois koulun metallityötunnilla ja välilevyt
hakattiin tylysti pois. Perään hitsattiiin kartiot ja päähän pillit, ääntä ainakin lähtisi, se on varma !

Runko oli iskussa, muistutti ainakin kaukaa, hyvin kaukaa Hussea. Oli taas aika käydä koneen kimppuun. Koulullamme oli joku kirpputori josta löysin pienen MMM-moottoripyöräkirjan. Opus tuli luettua tarkkaan , olihan siinä myös JAWAn koneen halkileikkuukuva. Kone avattiin ja suljettiin useaan kertaan, mitäänhän ei pitänyt olla vialla. Viimein käytimme kirjaa äitini työpaikalla jossa oli
suurentava kopiokone. Kuvaa suurennettiin niin paljon että siitä pystyi laskemaan rattaiden hammas-
määrän. Sitten laskettiin lohkossa olevan lootan hampaita. Riemu oli suuri kun yhdestä rattaasta löytyi
yksi liika hammas ja miljoonalaatikosta samanoloinen , mutta yhdellä hampaalla vähemmän !!! Ratas
kävikin kahteen eri paikaan. Rattaat vaihdettin keskenään ja lohkot menivät kiinni jo ilman kirvestä…
Ja vaihteisto toimi, pyöri niin kuin pitääkin ! Niin pienestä voi joskus olla joku asia kiinni ja hommaa
oli tutkinut kaikki seudun vanhemmat ”asiantuntijatkin”. Koneessa oli nyt kahden koneen paremmat osat ja kaiken piti olla kunnossa. Kukaan ei tosin ollut vielä perehtynyt PAL-sähköihin. Akkua oltiin ladattu jatkuvasti ja ainakin sen piti olla kunnossa. Ehjä kytkinkin saatiin Aitolan romusta !!

Kone istutettiin viimein runkoon ja seuraavana oli ohjelmassa koekäynnistykset. Laitetta työnnettiin
pitkin Lohikoskea, ja aina välillä lupasi. Kärkiä säädettiin ja käänneltiin. Aina kun vähän lähti, meteli
oli valtava. Kun kerran viimein lähti toimimaan Viitaniemen rantatiellä niin Lohikoskella asti kuului
kun JAWAa riivatttiin. Enimmäkseen romua kyllä työnnettiin ja siihen se mielenkiinto viimein hiipui-
kin. Ei ollut paljon pelkoa kortitta ajamisesta kun enimmäkseen vaan työnnettiin laitetta. .

Kouluakin piti käydä ja tuli siinä sivussa rippikoulukin käytyä. Kumpikaan ei juuri kiinnostanut kun
oli tuo JAWAkin…. JAWA myytiin sitten takaisin Halmekadulle, Käyhkön Jukille. Jukin faija teki
BMWn kärjistä JAWAan sopivat ja viimein lauloi kovaa ja korkealta. Niin vaan tarvittiin vanhempaa
mekaanikkoa saattamaan JAWAn kulku kohdalleen. Juki möi JAWAn Rantueen jätkille, jotka olivat
aikoinaan sen Kivistön pururadalle hylänneetkin. Ympyrä oli sulkeutunut siltä osin.


                                                                                                            Timo Mononen