SYYSMATKA JAWOILLA PRAHAAN 1995

 

Kaikki vaikutti alussa aivan pähkähullulta, Jawoilla syyskuussa Prahaan,,, juuri silloin kun todennäköisesti juuri sataa ja on kylmä. Sydäntalvesta asti Kauko ympäripuhui minua ja Arvoa siinä määrin että kesällä asia alkoi olla lähtoä vailla. Ensin m/s Pomeranialla Gdanskiin ja siitä sitten halki Puolan kohti Prahaa ja Jawa tehdasta Tynec Nad Zazavoussa. Paluu Saksan kautta Lyypekistä Translubecalla Helsinkiin.

 

Kesän aikana kukin testasi ja viritteli koneitansa syyskuun retkeä varten, hankittiin kartat ja muut tarpeelliset tarvikkeet ja viimein lähtöpäivänä hyvästeltiin kotiväet ennen suurta seikkailua.

Syyskuun 5. aamu alkoi auringonpaisteella luvaten hyvää koko reissulle. Kohtaamispaikaksi oli sovittu Muuramen Shell Jyväskylän eteläpuolella. Sitten vain potku ja huiskutukset avovaimolle kun Jawa alkoi työntää sinistä savua putkistaan. 5 km. ajettuani huomasin pyörän tiensivussa... Kauko ja eka remontti...Oli Jawa uupunut lähtösuoralle...hetken asiaa tutkittuamme huomasimme kaasarinneulan irronneen.. Siinä vaiheessa paikalle kaartoi Mäkelän Topi virnuillen Harrikallaan, neulaan löydettiin uusi sokka ja Topi lähti viemään isälleen sanaa, että kohta tullaan. Arvo löytyi Shelliltä ja matka kohti Tsekkiä saattoi todenteolla alkaa auringonpaisteessa, ylevin mielin kohti etelää. Annoin Jawan laulaa vilkuillen välillä peilistä matkatovereitani.

Ensi tauko oli sovittu 15km. Kuhmoisten jälkeen ja sinne sitten ajoinkin odottelemaan toisia. Mutta ei kuulunut miehiä joten kaarsin takaisinpäin ja siellähän toverit olivatkin TB:n pihassa Kaukon Barum sylissään... Rengas tuli korjattua ja karavaani kaartoi kohti Lahtea. Ennen Lahtea alkoi omasta koneestani kuulua outoa jyrinää mutten kuitenkaan pysähtynyt moisen vuoksi. Lahdessa tarkistin moottorin kiinnityksen ja kiristettyäni pultit jyrinä lakkasikin. Tankilla minun ja Arvon tankit vetivät 5 litraa mutta Kaukon Jawaan meni 10 litraa! ! ! Kulutus ei laskenut koko matkan aikana joten Kauko tankkasi aina tuplat muihin verrattuna...

Helsinkiin sankarimatkaajia o1i tullut saattamaan Stadin Pärtsäreitten Olavi Pekkola ja Arvon vävypoika Lave perheineen. Laivan lähtö olikin hiukan myöhässä joten pikku turinoille jäi hyvin aikaa. Laivassa mentiinkin heti saunaan joka oli kuuma ja vesi kylmää. Loppuilta naukkailtiin mainiota Puolalaista Zyviec-olutta tosin juomien kovetessa loppua kohti... Seuraava päivä loikoiltiin kannella jutellen joutavia ja käytiinpä vanhan tuttuni Alexanderin juttusilla komentosillalla. Tullista selvisimme helposti vain passia näyttämällä ja sitten baanalle.

   

     Tässä ollaankin jo Gdanskissa, edessä kova ajopäivä.

 
Tarkoitus oli ajaa päivänvalossa ilman suurempia taukoja niin pitkälle kuin vain pääsee, ensin Poznaniin ja sieltä etelää kohti. Lesznossa ajoi yhden liittymän väärin ja kohta huomasimme olevamme Wroclavin tiellä... Tankkipaikka sattui hyvin kohdalle ja hetken karttaa tutkittuamme päätimme jatkaa suoraan kohti länttä "oikopolkua". Tiet vain kapenivat kunnes tulimme Odra joen rantaan ja lossille. Odran lautturi vei koko orkesterin ylitse 1 markkaa vastaavalla summalla. Oli mukava päästellä läpi maalaiskylien vaikka ei juuri tarkkaan tiennyt missä oli, mutta siitä vain kohti auringonlaskua!

Legnicassa huomattiin HOTEL-kyltti ja eikun sinne. Pyörät talliin ja illalliselle. Oli siellä jo joku muukin käynyt kun baaritiskiltä löytyi Jyväskylän Moottoriklubin tarra... Otettiin muutamat baarissa kun alkoi tapahtua,,, paikallinen konna kaappasi Arvon etutaskusta lompakon ja sitten karkuun! Poliisi saapui paikalle minuutissa mutta mitään ei ollut tehtävissä, sinne meni muutama satanen ja pyörän paperit. ~`**kele!

Aamulla soitettiin Jyväskylän katsastuskonttorille ja uudet paperit tulivat telefaxilla välittömästi. Muuten perjantaiaamu aukeni sateisena kun starttasimme kohti Jelenia Goraa. Lähellä rajaa muut jäivät hetkeksi vauhdista mutta jo kohta saavuttivat minut. Poliisi oli pysäyttänyt herrat ja huomauttanut valoitta ajamisesta. Rajamies kehui pelejämme ja sanoi omistavansa myös Jawan joka oli tosin kaputt....Tiet Tsekin puolella olivat nautittavia mutkineen, nousuineen ja laskuineen kun ajelimme kohti Mlada Boleslavia ja seuraavaa kohdettamme Skoda museota. Museovierailun jälkeen varasimme huoneen hotelli Kultaisesta Hanhesta ja suunnistimme Rabakovin kylään missä sijaitsee Franticek Miclikin yksityinen Jawa-museo. Museolla vastaanotto oli suurenmoinen Mr. Miclik kaivoi tallinsa katkoista huurteiset oluet ja perheen rouva tarjoili meille herkullisia maalaismakkaroita, suolakurkkuja, paikallista leipää ja muita tsekkiläisiä herkkuja. Ilta eteni loistavasti vaikka kukaan ei käytännössä osannut toisensa kieltä, rommi ja olut kaatoivat kielimuurit välittömästi. Yöllä vielä innostuimme käymään paikallisissa baareissa Franticek mukana, Kauko vetelikin jo sikeitä hotellilla.

  

~Jawa-miehet Kauko & Franticek kaulailevat  toisiaan...
Arvolla kainalossa Rouva Miclik         

Franticek Miclikin museossa riitti ihmeteltävää,
ja mikäs siinä kun tarjoilukin toimi!

Aamulla menimme taksilla takaisin Franticek Miclikin luo Rabakoviin missä lievästi krapulainen Jawa-tohtori yritti säädellä Kaukon bensakrematoriota. Itse lähdin ajelemaan kohti Prahaa että kerkiäisimme määräaikaan mennessä varattuun Hotelli Legieen joka olikin vanha tuttu edellisilta reissuilta. Pojat tulivatkin kohta perässä ja saatuamme yhteyden vanhaan ystävääni Ladislav Zarubaan aloimme valmistautua illan ohjelmaan eli saunomiseen Hotelli Panoraman 28. kerroksessa. Saunalta on tosi hienot näkymät yli öisen Prahan. Mukava oli istuskella porealtaassa ja siemailla mainiota Budweiseria, sitä aitoa...

 Aamulla Ladia sitten poimikin meidät kyytiinsä ja lähdettiin kiertelemään yhdessä Prahan turuja ja toreja mukana myös vaimonsa Lucia ja poika Peter. Syötyämme päivällisen paikallisessa Pivnicessa Lucia jäi pois ryhmästä lähdettiin sitten jätkäsakilla Klbelyn ilmailumuseoon jossa lentokonefanaatikkomme Kauko olisi voinut vaikka jäädä yöksi jos se olisi ollut mahdollista. Illansuussa kävimme vielä Troijan linnassa jossa oli upea Skodan 100-vuotis juhlanäyttely, Skoda-miesten taivas... Päivän kääntyessä iltaan lähdimme sitten asentamaan Jawaani PAV-peräkärryä jonka olin jo keväällä Prahasta ostanut. Ladislav Zaruba. joka muuten on entinen Jawan suunnittelu-insinööri järjesti asennuspaikan YAMAHAn korjaamolta, jossa nykyisin työskentelee. Asennuksessa tuli yllätys kun vetoaisa oli melkein poikki ja hitsausta piti odottaa aamuun saakka. Kun ei muuta voinut suuntasimme iltapivoille U "Kalichaan, Svejkin kapakkaan.

 Aamulla koittikin retken kohokohta. Eva Pluharova Motokovilta oli järjestänyt meille retken Jawan tehtaalle josta luotettavat matkajuhtamme olivat saaneet alkunsa. Rouvat Pluharova ja Pukova sekä herra Straka odottelivat meitä Motokovilla ja siitä sitten yhteisessä karavaanissa kohti Tynecia. Matkaa kertyi 60 km. kun kaarsimme tehtaan pihaan Sazavou-joen laaksoon. Kovin oli rapistunut aikojen saatossa mutta sisällä täysi hyörinä päällä. Kierrettyämme tehdashallit kävimme vielä tehtaanmuseossa, jossa ainakin Kaukon oli vaikea hillitä liikutustaan, niin hienoja Jawat olivat... Paikallinen guru vielä tutki Kaukon Jawan ja vakuutti kaiken olevan kunnossa vaihdettuaan ehjän kohon kuluneen tilalle. Pois ajettiin sitten Benesovin kautta moottoritietä vauhdilla takaisin Prahaan asentamaan lopullisesti PAVia Jawani perään. Ladia o1ikin saanut aisan kuntoon ja asennus onnistuikin hienosti. Uudella yhdistelmälläni kurvasin kohti hotellia ja pihalla oli Kauko taas Barum-töissa. Ei hätiä mitiä kun lähdimme kohti Platnerskakadun Jawa-kauppaa. Haalittuamme kohtuulliset ostokset mukaamme kävin vielä soittamassa lennättimestä kotiin ja takaisin hotellille Barum-talkoisiin. Yksi jarrujousi oli vielä poikki mutta lähistöllä ollut hylky-Trabant sai luovuttaa lyhdynjousensa suomalaisen sankarimatkaajan Jawan hyväksi. Remontti saatiin loppuun ja siirryimme viimeiselle juhlaillalliselle Prahassa, kiinalaisravintola Pekingin herkkupöytään. Mahat turpeina siirryttiin yöpuulle lepäämään kotimatkaa varten.

Tiistaiaamuna 12.9. oli aika lähteä kotimatkalle. Ensin Plzenin tielle ja siitä sitten kohti Karlovy Varya`. Matka jatkui kapeita väyliä rekkojen seassa kohti Saksan rajaa. Rajan tuntumassa lounastimme vielä kerran tsekki-herkuilla ja ostimme muutaman tuliaispullon vietnamilaisilta kauppiailta. Rajasta yli Obeirviesentalista ongelmitta sitten olimmekin jo entisessä DDR:ssä. Matka alkoi joutua kun viimein pääsimme Dresden-Eisenach moottoritielle. Jenan jälkeen käännyimme paikallistielle kohti Weimaria. Ilta alkoi olla

 

Kärki- ja kondensaattoriremonttia Herzbergissa.       

 

jo pitkällä ja majapaikka oli löytämättä. Hetken harhailtuamme zimmer frei löytyikin ja ystävällinen isäntä tarjosi heti tervetuliaisoluet sankarimatkaajille. Illalla söimme vielä kansallisruokaa Bratwurstia ja perunasalaattia ennen unia. Itselle uni ei heti tullut joten kaivoin vielä peräkärrystä pari olutta Kaukon ja Arvon tuhistessa jo punkissaan Jawa-unet mielissään.

Aamu vanhassa ltä-Saksassa aukeni harmaana vettä tuhnuttaen. Aamupalan nautittuamme hyvästelimme isäntämme ja suuntasimme kohti Kuffhauseria... Kellään ei ollut aavistustakaan mikä ihmekumma se oli, vain nähtävyyden kuva kartassa... Kohde osoittautui valtavaksi keisari Wilhelm I muistomerkiksi, sumu vain esti hienon maiseman ihailun. Mukava oli taas päästellä mutkatietä kun lähdettiin kohti pohjoista. PAVia ei juuri huomannut perässä kun taittoi tarkkoja mutkia kunnes Jawa alkoi rykiä. Olihan se jo aikaisemminkin ilmoitellut jostain mutta kun kerran toimi niin sitten ajettiin. Nopea vilkaisu konekopan alle osoitti kärkien olevan aivan lopussa. Onneksi olin ostanut uudet Platnerskakadulta ja nopeastihan ne oli vaihdettu ja vielä uusi kondensaattorikin peliin niin johan taas lauloi! Suunnitelmassa oli ajaa taas auringonlaskuun tai sitten Braunsweigiin. Vettä tihuutti ja Braunsweig jäi sivulle kun koettelin Jawan voimavaroja. Laite jaksoi juuri ja juuri rekkojen ohi joka sinänsä on hyvä suoritus, Kauko ja Arvo peesasivat hyvän matkan päässä ja aina välillä oottelin hitaampia. Soltaun kohdalla käännyimme Celleen johtavalle tielle. Bergenissa saatiin tankit täyteen ja myös yösija herrasväki Heuerin luota. Rouva loihti meille pikku saksalaisen iltapalan ja sitten olikin jo aika mennä yöpuulle, ulkona tuli vettä kuin Esteristä.

 Aamulla jaksoi vielä sataa kun viimeinen etappi Lyypekkiin oli vielä edessä. Hyvästelimme isäntäväkemme ja vain sininen savu jäi leijailemaan liittoutuneiden sotilashautausmaan tienoille kun porhalsimme kohti moottoritietä. Matkaa ei ollut kuin satakunta kilometriä ja mihinkään ei ollut kiire. Hyvin jäi aikaa tutustua jalkaisin hansakaupungin keskustaan ja tehdä viimeiset tuliaisostokset Translubeca löytyi kaijalta helposti ja saimme viedä tavarat hyttiin ensin ja sitten ajaa myöhemmin pyörät autokannelle. Hytti olikin tosi iso ja perjantaipäivä menikin lähinnä syöden ja lekotellen. Kanssamatkustajat olivat lähinnä kuskeja ja rauhanturvaajia joista Kauko vanhana jermuna saikin oivaa juttuseuraa. Ruokailut sisältyivät matkan hintaan ja herkkuja oli tarjolla ja monenmoista.

 

 

 

Perillä Lyypekissä! Translubecan herkut odottavat!  

Hartolassa....! Taas puhkesi Barum, mutta syykin selvisi.

 

Lauantaiaamuna saavuimme viileään kotisuomeen ja Helsinkiin. Arvo jäi Helsinkiin hoitamaan papan tuliaisvelvollisuuksia kun suuntasimme viimeiselle etapille kotia kohti. Keravalla tankatessa lisäsin vielä villasukat ja sitten matkaan kohti kotia. Hartolan jälkeen huomasin Kaukon taas jääneen kelkasta ja tein täyskäännöksen. Jonkin matkaa ajettuani havaitsin matkatoverini Kaukon tienposkessa ihmettelemässä tyhjentynyttä takakumia. Kolmas kerta toden sanoi kun Barum oli poksahtanut vielä kerran! Barumin sisäpinta oli haljennut ja hiertänyt vielä kerran sisärenkaan puhki. Siitä syy kaikkiin rengashuoliin matkan aikana. Renkaanvaihto sujui jo rutiinilla kun naapuritalosta saatiin vielä ilmakompressorista painettakin. Loppumatka sujuikin sitten kommelluksitta kun viimein rantaväylällä heilautin kättä Kaukolle hyvästiksi. Vielä Kuokkalan sillan yli ja kaarros viimein kotipihaan. Reissu oli tehty!

Kaiken kaikkiaan reissu oli riemastuttava kokemus ajaa vanhalla moottoripyörällä sen synnyinseudulle ja vielä takaisinkin mitättömin murhein. Säätkin pääasiassa suosivat urheata joukkoamme ja voinkin suositella tällaista retkeä kenelle tahansa. pyörään, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Rohkeutta mukaan ja reissuun! Ehkäpä jo ensi kesänä?!

 

Reissulla mukana:

Timo Mononen, Jawa 250/559 -65+ PAV perävaunu

Kauko Suntioinen,  Jawa 250/559 -63

Arvo Mäkelä, Jawa 250/353 -57