Klubi

Tien päällä taas 2006

Kevään aikana tehtiin kovasti suunnitelmia kesän 2006 reissusta, ja lukuisten vaihtoehtojen viidakosta ryhmäksi muodostui Emppu, Hyvösen Sepi ja minä, Timppa. Ajoreitti kulkisi Ruotsin,Tanskan;Saksan ja Benelux-maitten kautta alpeille ja sieltä sitten takaisin Tsekin rajaseutuja hipoen takaisin Saksan rannoille. Sieltä sitten rahtilaivalla leväten takaisin Kotisuomeen ja Helsinkiin. Matkalla oli tarkoitus käydä moikkailemassa vanhoja tuttuja matkan varrella ja niin myös sitten tehtiinkin.

Juhannus sunnuntaiaamuna sitten kokoonnuttiin Veturin pihaan aamulla neljältä. Seremoniamestari Koivu tuli vielä naisystävineen saattamaan matkamiehiä taksilla suoraan aamuyöelämän sykkeestä. Jorman seurueen matka jatkui jatkoille Bonkersille ja meillä keulat kohti Naantalia. Vähän viileetä oli aamusta ajella mutta auringon noustessa korkeammalle kelikin lämpeni ja parin stopin jälkeen oltiinkin jo Naantalissa. Hetken odottelun jälkeen paikallinen Essokin aukesi ja päästiin aamukahville. Rannassa oltiinkin hyvissäajoin ja hetken odottelun jälkeen päästiinkin jo laivaan ja aamiaispöydän kimppuun.

Laiva oli Finnlinesin rahtilaiva ja kaikki sapuskat kuuluivat matkan hintaan… Tukevan aamiaisen jälkeen vetäydyimme levolle muutamaksi tunniksi vain herätäksemme herkkulounaalle jonka laivan kokit olivat loihtineet nukkuessamme. Illansuussa purkki rantautuikin Kapelskäriin josta otettiin suuntima ohi Tukholman ja kohti Buråsia. Eurooppa Nelosta ehdittiin edetä pari sataa kilometriä kun viereeni ilmestyi sinivalkoinen Bemari jonka kuski viittoi päättäväisesti matkamiestä sivummalle ja seuraamaan seuraavalle huoltoasemalle… muutkin seurasivat perässä joten tuskin paikallisella Harry Haffalla oli asiaa vain minulle.. Ajo oli sujunut tasatahtia eikä mitään suuria ylityksiä oltu huimailtu, joten jäimme odottelemaan mitä Harryllä oli asiaa… Ensi kysymykseen ”tala du svenska?” tiesin heti vastauksen helposti ! ”Nej…,finska..”, helppoa ! Sitten kielinero vaihtoi englantiin kysyen että” mitäs nyt tehdään?” Jatkoin paikalliskielellä että ”kaffepaus?” Bemarikuski laittoi vielä paremmaksi ja sanoi ”ajåkårtti?” ja kun yhteisymmärrys oli saavutettu juttelu matkamme päämäärästä ja muista jutuista sujuikin jo paljon paremmin. Gyyfors selvitteli sitten kuinka hän oli näppärästi mittaillut keskituntinopeuksiamme laitteillaan ja päässyt johonkin lopputulokseen että ylinopeutta on huiskittu ja että hän oli kyttäillyt jossain luiskassa ja sieltä sitten salakavalasti lähtenyt peesaamaan matkamiehiä.

Polis är ditt nära vänn

Rikkomuksen laatu oli kuitenkin senverran vähäinen että hän voi katsoa että tarvitsemme kolmen kruunun kruunuja enemmän Hampurissa kuin Carl Gustav ja hänen viehättävät tyttärensä. Sovittuamme uusista pelisäännöistä jatkoimme matkaa ison järven sivuitse kohti Buråsia illan jo hämärtyessä. Niemisen suvun ruåtsalainen haara otti meidät ystävällisesti vastaan Buråsissa . Serkukset paransivat maailmaa vielä tovin kun itse olin jo unimaassa.

Ruåtsalainen aamu aukesi harmaana kuin peltipaita kun taas lähdettiin matkaan. Sadetta oli tulossa mutta pätkän matkaa sai vielä päästää ennekuin sitä sitten tuli, ei mitenkään kovasti, mutta kuitenkin senverran että jo vähän söi miestä. Ruotsi vaihtui lautalla Tanskaan Helsinborgista Helsingöriin ja lautalla just kerkis kahvit hörppäämään kun jo nokka tössähti Tanskan rantaan. Jos joku on sanonut että Tanskassa ei oo mitään näkemistä, niin tosi on. Reissumieltä tosin latisti vesisade ja Kööpenhaminan alapuolella alkava agraaritalouden ominaishaju, sianpaska… Päivällistä nautiittiin paikallisnakkarilla, herkkujauhelihapihvi & muussi täytti vellipesän ja matka jatkui kohti Rödbytä. Emppu hukkui hetkeksi kun ajoin yhden risteyksen pitkäksi mutta satamassa tavattiin ja remmi oli koossa taas. Hetken odoteltua Nils Holgersen nielaisi matkalaiset kitaansa ja kohta mentiinkin kohti Saksan rantaa. Laivamatka kestää tässäkohti vajaan tunnin . Laivamatkan aikana ehdittiin pohtimaan Sepin juuri hankkiman moottoripyöräkäyttöön tarkoitetun, vedenpitävän, TomTom GPS suuntimalaitteen toimintaa. Ei toiminut, laturi vettä täynnä. Eli paska mikä paska… Vastarannan Puttgardenissa käytiin Scandlinen jätti taxfreessä vähän eväitä hankkimassa ja siitä kohti Hampuria. Sianpaska haisi edelleen mutta eipähän satanut… Hampuriin tultiin ajoissa ja majoituttiin St.Paulin Accord hotelliin ja Emppu viereiseen Etapiin. Saksassa oli potkupallon MM-kisat ja Italia oli juuri voittanut jonkun muun ja siitä johtuen torvet soittivat torvia ja ajelivat liput liehuen ympäri kaupunkia. Bella Italia!

Suihkussa käytyämme lähdimme tutustumaan aivan kulman takana aukeavaan Reeperbahnin huvikeskukseen. Kulman takaa aukeni kuitenkin MM-potkupallon kisakylä johon suunnistimme oluet mielessämme. Kylässä oli jokaisen osanottajamaan paviljongit joissa tarjoiltiin paikallisia herkkuja. Useista vaihtoehdoista valitsimme Espanjalaisen keittiön herkut oluen kera. Ilta alkoi jo hämärtyä kun suunnistimme paikallisten Enkeleiden baariin , The Other Placeen, joka sijaitsee kuuluisan peltikujan kulmalla. Iltavuoro oli aluillaan ja lumput piileskelivät vielä koloissaan peltikujan kätköissä . Klubin fairplay tarra liimattiin peltiin muistoksi käynnistämme. Seuraavalla kadulla tuli vastaan kolme isoa karjua kysellen mistäs sitä oikein ollaan. Todettuaan suomalaisiksi kehottivat ottamaan liivit pois koska Hampurin järjestyssääntö kieltää näkyvien jengitunnusten käytön, ” No colors ” ja muutenkin……..
Hampuri on Red & White aluetta, että turha sinne on mennä keekoilemaan muissakaan liiveissä….. Ymmärrettiin aika hyvin… Alkoi sitten väsy painaa ja vetäydyin hotellille, ensikertalaiset jaksoivat sentään tallata kadun toiseen päähän kunnes luovuttivat hekin. Aamulla täydennettiin varusteita Louisilla ennen lähtöä kohti Hollantia.

Saksan moottoriteillä on ilo päästää, ei tartte juuri tutkista piitata, siitä varmaan on kaikki samaa mieltä. Ylenmääräinen valvonta ja viranomaiskaitsenta on kautta historian tuottanut tuloksenaan vitutusta ja anarkiaa. Mutta näillä baanoilla saa vielä ainakin hetken olla freebird, tai free rider ainakin hetken. Nautiskeltiin sitten jammailusta konetiellä kun ajeltiin Hollannin rajalle ja siitä kohti Assenin kisarataa joka löytyikin kiertotien päästä. Portti oli onnekkaasti auki ja rohkeasti painoimme radalle. Edellisenä viikonloppuna oli Mika Kallio ottanut ykköspaikan ja siitä innostuneina painoimme mekin saman radan hölmistyneiden siivoojien katsellessa sivusta. Maalissa vasta tajusimme että väärään suuntaan mutta so what, kokemus tämäkin….kuvat otettiin maaliviivalla. Illaksi oli sovittu yösija vanhojen ystävien Jelle & Minke Reenin luona Sneekissä. Jellen kuljetusfirma oli mennyt nurin , mutta vastaanotto oli yhtä sydämellinen kuin ennenkin.

Aamulla jatkettiin taas matkaa suuren patosillan kautta kohti Amsterdamia. Aikamme kanavanvarsia ajeltuamme löysimme keskustasta ”Italialaisen” pasta & pizzerian jonka terassin viereen sai pyörät parkkiin turvaan ´damin hörhöiltä. Mahat täynnä oli helppo vaihtaa taas maata ja tälläkertaa maa vaihtui Belgiaksi ja Antwerpenin kaupunkiin taas vierailulle Patrickin, joka vieraili viimeksi pari vuotta sitten klubin muikkujuhlissa ja vaimonsa Ingridin luo. Sepi vaihtoi tässä vaiheessa kaistaa ja lähti vaimonsa luo Bonniin….Aikataulu oli sen verran tiukka ettei voitu jäädä yöksi vaan ajettiin Malisen Karin ja Tiinan luo Brysselin esikaupunkiin Hoillaartiin, jonka Emppu risti oitis hjärtalaageniksi… Karilla oli sauna, saunaoluet, makkarat ja uima-allas valmiina kulkureita varten, joten iltaa vietettiin suomalaisen tapaan grillaillen. Seuraavana päivänä isäntäväki lähti EU-töihin ja lomalaiset tutustumaan Rysälän nähtävyyksiin. Käytiin sitten Mahyn automuseossa, Belgian sotamuseossa, lentokonemuseossa ja sarjakuvamuseossakin. Rautatieaseman luona oli turkkilaisten kaupunginosa basaarifiiliksineen ja paikallinen lumppusuora jossa ei juuri päivävuoron takia ollut tungosta… Junilla ja metrolla surffailessa oli helppo vaihtaa maisemaa nopeasti. Luotijunalla oltaisiin oltu helposti 200 km. päässä Luxemburgissa jossei oltais älytty jäädä heti seuraavalla asemalla pois, huh huh….. Malisilla vietettiin iltaa ja valmistauduttiin seuraavan päivän ajoon Spinnen luo Schaaniin.

Vikke-Elmeri ja Kari

Aamulla saatiin kamat nopeasti kasaan ja Kari lähti saattamaan meitä Luxemburgin rajalle Viken kanssa. Belgialaiset konetiet ovat jos mahdollista huonompia kuin Suomessa ja viimein koko baana olikin tukossa jonkun pikkukolarin takia. Mutta vain ryssät jonottaa. Jonojen välistä pääsi hyvin ja kun Belgialaiseen liikennekulttuuriin kuuluu tienantaminen nopeammalle niin ei ollut vaikea edetä kohti etelää. Pikku vaaratilanne syntyi kun paikallinen rekkakuski avasi oven Rellustaan ja Zephyrin peili kopsahti oven kulmaan. Säikähti kyllä kuskikin… Kansainvälisellä käsimerkillä kuittasin tilanteen ja taas jatkoimme matkaa. Kari ja Vikke-Elmeri taittoi takaisin Luxemburgin rajalta ja me taas rajan yli Ranskaan. Melko vajavaisella kielitaidolla selvittiin Ranskan halki. Huoltsikalle mennessä kun sanoi ”bonjour” ja lähtiessä ”merci” niin olikin koko sanavarasto käytetty.

Ardennien yli ajettiin mutkatietä ja Mulhausessa kerittiin juuri ja juuri kiertää Sclumfhin veljesten upea automuseo pikavauhtia. Jos paikalla vierailee niin kannattaa varata aikaa, pelkästään Bugatteja oli noin 70 kpl…Mulhausesta ei ollut sitten pitkää matkaa Sveitsin puolelle Baseliin ja sitäkautta Zurichiin.

Alpit häämöttivät taivaanrannalla ja jo kohta kiemurtelimme solateitten kautta Liectensteinin rajalle ja Vaduziin. Schaaniin ei ollut enää pitkälti ja alkoi jo suukin napsaa kun oli siltä päivältä 860 km. takana. Spinne jo odottelikin pihalla Livian kanssa kun kurvasimme Im Brezha 4 pihaan. Paikallinen vieraanvaraisuus on huippua. Ei saatu edes ajokamoja päältä kun jo oli bisset kourassa ja samantien kadun yli paikalliseen pitkille… Pikaisesti asetuttiin taloksi ja lähdettiin Spinnen lankomiehen Tropical Toby kuskatessa Vaduziin paikalliseen HD baariin. Ilta jatkui totuttuun tapaan paikallisia erikoisuuksia maistellessa. Paikallisessa jättidiskossa joku heppu kysyi Empulta että suomestako ollaan? Tunnetteko Jorma Koivun? Jorma onkin aika kuuluisa oltuaan puutarhatöissä Schaanissa ja Vaduzissa…

Jamppe

Seuraava päivä menikin loivasti parannellessa krapulaa. Ajolenkillä käytiin Malbounissa, läheisellä vuorella. Illalla sitten grillailtiin ennen lähtöä Itävallan puolelle Road Devilsin kokkareisiin. Tunnin ajon jälkeen saavuttiin bilepaikalle. Ei päästy kuin portista sisään niin heti tuli vastaan Zyppe Kouvolan Crash Hillistä. Ja baarissa oli yllätys melkoinen kun Garagen Jamppe olikin tiskin toisella puolella. Tiesin Jampen olevan nykyään Road Devilsin miehiä mutta en ollut piruuttanikaan ilmoittanut tulevani paikalle, no yllätys olikin täydellinen..

Paikalla oli noin 400 pyörää/kuskia, 97% Harrikoita, Itävallan HA, italialaisia, Sveitsiläinen Red Lions joka onkin tuttu monelle Suomalaiselle, Walkka-ajon ja Kopterin paitoja näkyi siellä täällä. Telttoja ei juuri ollut, paikallinen tapa oli tulla bileisiin ja häipyä omalla pyörällä kotia kohti ennen auringon nousua. Pois ajettiin sysipimeässä yössä Sveitsin kautta. Moottoritie maksut jäi tällä(kin) kertaa maksamatta. Spinne veteli edeltä Buellilla, ja kun takavalo oli pimeänä edessä näkyi vain varjo ja valonhehku, vauhtia kyllä riitti…

Shovelin kone

Aamiaisen jälkeen laitettiin Spinnen Shovel-chopperiin kone paikoilleen ja ruvettiin pikkuhiljaa tekemään lähtöä. Suomalaisten tekemää Peugeot autosaunaa ei tälläkertaa lämmitetty. Harrgottsag!

Albergapass

Sepi oli määrä tavata taas ja tekstiviestillä sovittiin tapaaminen Itävallan puolelle, Albergpassiin. Ajo ylöspäin oli mukavaa kurviajoa ja huipulla odoteltiin tunnin verran kun Sepi jo tulikin paikalle. Odotellessa maisteltiin Jumpen kehumaa vuorijuustoa , bergkäse ja paikallisia makkaroita. mmmmm hyvää… Ja samantien takaisin baanalle ja kohti Italiaa. Yksi risteys meni vähän pitkäksi ja niin piti tehdä parinkymmenen kilsan ketunlenkki että päästiin taas kartalle. Alpit nousevat tässäkohtaa aika jyrkkänä kohti taivasta.

Rajan ylitimme 2458m korkealta, Passo Di Rombosta / Timmelsjochista. Ajo maistui mutkateitä kurvaillessa huikeissa maisemissa. Vielä käytiin laakson pohjalla ennen nousua Passo Di Giovolle / Jaufenpassille 2094 m korkealle . Huipulla syötiin hyvin ja päätettiin ajaa ensin alas Vipitenoon ja sieltä Brennerin solan kautta Innsbruckiin yöksi. Hotelli Golden Krone antoi matkamiehille yösijan sopuhintaan ja pyörätkin saatiin kongiin parkkiin. Illalla nautittiin parit kävelykadulla ja sen jälkeen oltiinkin valmiita kapteeneita punkan pohjalle. Gute nacht !

Tukevan aamiaisen jälkeen lähdettiinkin taas kohti Saksaa ja Adolf Hitlerin ja Eva Braunin kesämökkiä Kehlsteinhausia, Berctesgadeniin. Aatulle oli rakennettu mukava kesämaja 1884m korkealle huipulle jossa hän vietti esikuntineen aikaa silloin kun valtionjohtamiseltaan kerkisi. Mäen päälle mentiin aikataulun mukaisella bussikyydillä ja vuorenpäälle viimein kullatulla hissillä. Hienot oli nykymät ympäri Obersalzbergiä, mahtoivat liittoutuneitten sotilaat olla ihmeissään kun viimein paikan löysivät. Oli toki alapuolella olevassa kylässäkin rosvoiltavaa, olihan siellä asustelleet muutkin Natsi Saksan huippuviskaalit kesälomillaan. Ylhäällä nautittiin pikalounas ja taas saksalaisen täsmäaikataulun mukaisesti takaisin alas kylään. Kuumuus oli laaksossa helvetillinen ja kun olin saanut kortit postiin lähdimme kiireesti maantielle kohteena Tsekki. Ensin ajoimme takaisin Itävaltaan, Salzburgiin ja sitten taas takaisin Saksaan kohti Passauta. Rajan ylitimme Straznyssa.

Heti rajan takana tie muuttui huonommaksi mutta sehän ei ollut mikään yllätys. Tien varressa kiinalaiset kaupittelivat rojujaan ja mustalaiset itseään mutta vauhti ei juuri tippunut vaikka tie huononi. Sepillä oli TomTom taas kunnossa mutta ainakaan Tsekin maaseudulla siitä ei ollut mitään apua, turhaan kierrettiin lenkkiä paskan koneen neuvojen mukaan…Muutenhan ajo Sumavan mahtavissa maalaismaisemissa maistui ja vauhti kasvoi ja kasvoi koko ajan……Vanha kartta ja älli päässä on näillä seuduin ainoa oikea suuntimaväline. Ja aurinko…

Pena ja Marjut olivat myös Tsekissä kiertelemässä ja yritettiin saada yhteistä majapaikkaa aikaiseksi Klatovyyn mutta illan pimetessä päätimme jäädä kuitenkin Plzeniin yöksi. Pena ja Marjut löysivät majapaikan jostain Karlovy Varyn läheltä. Itse kaupunki oli täynnä kansainvälisten filmifestivaalien takia. Majapaikka yöksi löytyi helposti Plzenin keskustasta hotelli Continentalista josta otimme käyttöömme 40 neliön sviitin. Hinta oli sopiva 92.-e ja huone oli komea ja korkea, kristallikruunut katossa , hieno. Itse hotelli oli yli sata vuotta vanha ja sen oli alun perin rakennuttanut Prazroin panimon omistajasuku. Alakerrassa oli hieno klubi jossa sinä iltana soiteltiin 40-50 luvun svingiä, mahtava fiilis ja katossa roikkui 2 Jawaa 30-luvulta!!! Ilta oli jo pitkällä monet ruokalat jo kiinni. Ravintoa saimme kuitenkin viereisessä ravintolassa Espanjalaiseen tapaan. Herkut huuhdeltiin alas paikallisten juomien kera. :)

Aamulla hotellin respan täti antoi vinkin että kannattaa mennä Fransikovy Laznen kylpylään. Auttoi vielä soittamalla ja varaamalla huoneet Hotel Pavlikista. 32 e yhden hengen huoneesta ei ollut paha vaikkei vielä oltu edes koko luukkuua nähty. Pena ja Marjut oli sillävälin muuttaneet Kladnoon joten tällä reissulla ei sitten tavattu. Hotel Pavlik olikin sitten aika näky.1800 luvulla rakennettu sanatorium joka oli toiminut jos jonkinlaisena parantolana ja kaiken huippuna tänä vuonna valmistunut AquaForum vesipuisto. Kaikki samaan hintaan ja pyörät kameravalvonnan alle pääsisäänkäynnin viereeen, huippua.! Välittömästi kamat huoneisiin kannettuamme siirryimme altaalle loikoilemaan. Aika bueno meininki.
Illalla käytiin kattelemassa kylällä potkupallo-ottelua ja meni siinä muutama euron drinkkikin. Hotellin puutarhassa Eric Hammond soitteli saksalaistyyppistä humppaa saksalaisille eläkeläisille. Meingott und himmel! Ainoa puute oli ettei huoneissa ollut ilmastointia, mutta muuten uni maittoi. Aamiainen oli katettu isoon saliin mutta siirsimme omat eväämme puutarhan puolelle jossa olikin viihtyisää. Tsekissä oli juuri silloin 2 kansallista vapaapäivää ja kaikki kaupat kiinni, joten siirryimme välittömästi altaan reunalle loikoilemaan välillä pulikoimaan viileässä vedessä. Oman hauskan lisänsä vapaapäivän viettoon antoi paikallinen, jo vähän ikääntynyt gigolo uimahypyillään,,, Hyppy oli jo alusta asti tuomittu epäon-
tumaan… herran tekarit tippui altaaseen temppuillessa :) Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pojat viihtyi. Lounaalla kävimme yläkerran ilmastoidussa ravintolassa. Päivän menu 5 ruokalajia, hanhenmaksaa, tomaattikeittoa, salaattia ja häränpihvi, jälkiruuaksi täytettyä lettua,hedelmiä ja mansikkasorbettia… 9 euroa moisesta ei liene paha hinta? mmmmmmm ja maistui!

Iltapäivällä käytiin rajanpinnassa Aasiamarketissa tuliasostoksilla. Keli oli siinämäärin hot, että shortsit riitti ajoasuksi mainiosti. Vielä kerkesi takaisin altaalle ahmimaan auringon viimesäteitä ja vilvoittelemaan altaaseen. Tämä se on valkoisen miehen elämää! Illalla käytiin vielä kylällä kunnes taas uni voitti. Taas oli aika vaihtaa maisemaa mutta kun ei ollut juuri kiire mihinkään valuimme aamiaisen jälkeen vielä altaalle viihtymään. Iltapäivällä ylitimme rajan Asissa, ja olimme taas Saksassa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Kuffhauserilla katsomassa keisari Wilhelmin muistomerkkiä ja sinne annoimme taas GPS suuntiman. Kuitenkin TomTom kierrätti meitä taas pitkin Itä-Saksan peltoja ja kun viimein saavuimme perille.. ***kele. Kun saavuimme paikalle siellä oli tosi hiljaista. Paikka oli kiinni! Mutta kun sinne saakka oltiin tultu niin ei kun aidan yli ja Harz-vuoriston näkymiä ihailemaan. Saksalaiset lajitoverimme tyytyivät kääntymään portilta takaisin. Aikamme maisemia ja monumenttia ihailtuamme kiivettiin takaisin pyörien luo ja lähdettiin taas eteenpäin. Tiedossa olisi ollut kiertotie – umleitung mutta Suomalaisella päättäväisyydellä päätimme ottaa riskin ja katsoa mihin ajokieltomerkin takana oleva tie oikein vie. Tielle oli juuri laskettu uusi asfaltti joten taisimme olla ensimmäiset tien läpi ajaneet. Asfalttimiehet katselivat haavi auki kun ohitimme heidät cruisailuvauhtia. Mutta niin vaan läpi ajettiin. Ensimmäisinä maailmassa, tai ainakin Saksassa. :)

Moottoritie löytyi helposti ja illansuussa oltiin Hannoverissa. Hotelli löytyi helposti rautatieaseman vierestä. SuiteAccord ja aika sopuisaan hintaan. Illalla käytiin läheisessä kauppakeskuksessa illallisella ja paikallisessa teinihelvetissä olusilla. Aamulla taas kamat kasaan ja viimehetken varustetäydennykset Louisilta ja taas matkaan. Suiten respa hoiti meille huoneen Lyypekin Etapista joten sitäkään ei tarvinnut sen paremmin enää miettiä. Isernhagenissa käytiin moikkaamassa Marco Harigfeltiä jolta ostin Zephyrin pari kesää sitten. Poliisiauto oli pihassa kun ajettiin portista sisään mutta ei kai niillä mitään sen kummempaa asiaa ollut kauppiaalle kun väistyivät heti tieltä pois kun tervehdin vanhaa kauppalankoa.

Satakuuskytkiloinen Marco myy jonkun sata pyörää vuodessa www.motorbike-planet.de , ja jäihän nytkin haaviin Kawasaki Estrella 250, Sepin vaimolle. Oltiin lounasaikaan liikkeellä ja vieressä oli IKEA joten ruåtsalaiset lihapullat oli oikein hyvä valinta…. Mottitiellä pohjoiseen ei ollut kovaa ruuhkaa joten sai taas päästellä kuin huussin katolta. Soltaun kohdalta poikkesimme Bergen Pelsenin keskitysleirille joka olikin muille matkalaisille uusi kokemus. Bergenin lähellä on Wroge niminen paikka jossa olen jonkun kerran yöpynyt Ilse & Horst Heuerin zimmerfreissa. Joulukorteilla oltiin muistettu ja nytkin matkamies oli tervetullut taloon.

Hämmästys oli suuri kun emme jääneetkään yöksi mutta toki päiväkahvit tarjottaisiin. Sain selitettyä että tultiin vaan tervehtimään – guten tag. Muutoin keskustelu sujui vajavaisella saksalla ja kartoilla suht hyvin. No Ilse rouva laittoi kahvia ja leipää matkamiehille, mikäs siinä… lähtiäisiksi halattiin ja taas tien päälle kohti Hampuria. Stillhornin kohdalla muistelin edellistä rysäystä vuonna 1999 kun Pena, Marjut ja Make jäivät auton alle. Nyt ei ollut stauta mutta tarkkana sai olla joka tapauksessa. Hampuri ohitettiin eikä aikaakaan kun oltiinkin jo Lyypekin Etapin pihalla odottelemassa sisäänpääsyä. Huone oli hoikkahintainen 3 hengen luukku mutta hyvinhän sinne sopi. Illalla käytiin shoppailemassa ja nauttimassa päätöskohteessa virkistäviä juomia. Paikalliset alkuasukkaat neuvoivat jonkun bikerbaarin joka osoittautui aikamoiseksi lääväksi. Musiikki oli ainakin perseestä ja syvältä…Palattiin takaisin lähtöruutuun ja otettiin muutama drinkki tyyliin one more for the road….

Aamulla kävin Citti marketissa ostoksilla muiden huiliessa edellisen illan humua. Ajomatkaa ei ollut enää juurikaan satamaan joten vetkutettiin lähtöä viimeiseen saakka. Travemundessa oltiin silti tosi ajoissa ja aikaa tapettiin rantakahviloissa ja nurmikolla huilien. Kävin jopa lossiajelulla kun ei muutakaan keksinyt. Viimein joku toripoliisi hääti meidät mielestämme hyvältä parkkipaikalta ja lähdettiin valumaan laivalle päin. Lähtöselvitys sujui suht rivakasti ja saunaan pääsi laivan vielä kelluessa laituris-sa. Hytti oli aika makee. Hyvät punkat ja kaikki. Ovelta pääsi suoraan aurinkoterassille ja muutenkin laivassa oli vanhaa hyvänajan laiva fiilistä. Ruoka sisältyi laivan hintaan ja kun laivalla ei ollut juuri muuta tekemistä kuin lekottelu ja syöminen niin ruokapöydän herkuista nautittiinkin todella hartaasti. Kokki oli laittanut kaikkensa peliin herkkuja oli simpukoista haihin. Laivalla ei ollut kuin muutama pyörä ja helsinkiläisen pariskunnan kanssa muutama juttukin vaihdettiin.

Maanantaiaamuna oltiinkin sitten 7.00 Helsingissä ja laivasta päästiinkin aika rivakasti ulos. Paluumatka Jyväskylään sujui rauhallisesti, Emppu erkani Joutsan kohdalla kohti Muuramea ja minä Sepin kanssa kohti Jyväskylää.

Kun viimein kaarroin Kuokkalan sillalle ajattelin että tässä tämä nyt taas oli 5200km. takana 12 eri maata. Joissakin useitakin kertoja :). Kaikki meni hienosti , vain Tanskassa ja Ruotsissa satoi. Paljon ajettiin mutta myös levättiin. Hienoja teitä ja kokemuksia. Ystäviä pitkin matkaa. Pyörät pelasi hienosti, bensaa toki paloi, mutta jos yhdellä polttimon vaihdolla reissun selviää, niin aika hyvä. Mutta arki koitti heti, pyykinpesua, parturiin ja sitten heti aamulla töihin, päivän myöhässä mutta kuitenkin. Eka päivä meni haahuillessa, mutta siitä se lähtee, seuraavan reissun suunnittelu .:)

-timppa-

reissussa mukana Timo Mononen, Emppu Nieminen & Seppo Hyvönen, 1 x Kawasaki + 2 x Yamaha